Olipa kerran kauan sitten eräs kaunis ja hyväsydäminen kuningatar. Kuningatar olisi kovin mielellään halunnut saada oman lapsen. Joka päivä hän toivoi: ”Kunpa voisin saada tytön, jonka iho on valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin ruusu ja hiukset mustat kuin eebenpuu.”

Ja vihdoin eräänä päivänä kuningattaren toive kävi toteen: hän sai kauniin tyttären, jonka iho oli lumivalkea, suu ruusunpunainen ja hiukset sysimustat. Kuningatar antoi tälle nimeksi Lumiikki. Mutta pian pienen tytön syntymän jälkeen kuningatar kuoli ja Lumikki jäi isänsä kasvatettavaksi.

Kun muutamia vuosia oli kulunut, Lumikin isä meni uusiin naimisiin ja Lumiikki sai uuden äitipuolen. Äitipuolesta tuli valtakunnan uusi kuningatar. Hän oli hyvin kaunis, mutta myös ilkeä ja turhamainen. Äitipuoli ei välittänyt vähäkään Lumikista tai muistakaan velvollisuuksistan, hän vietti päivänsä uusia vaatteita sovitellen ja itseään ihaillen.

Lumikin äitipuolella oli ihmeellinen taikapeili. Kun hän katseli kuvaansa peilista ja sanoi: ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kauneihin”, peili vastasi hänelle: ”Sinä olet maan kaunein!” Silloin oli äitipuoli tyytyväinen, sillä hän tiesi, että peili puhui aina totta. Niin kuluivat vuodet…

”Lumikki ja 7 kääpiötä” kuvaa parhaiten ihmisten erilaisuutta; pahuutta, julmuutta, ahneutta, itsekkyyttä, hyvyyttä, sydämellisyyttä, jaloutta ja viattomuutta. Tarinalla on monta opetusta, joista kaikkein tärkeimpänä se, että hyvyys ja rakkaus voittaa ainaa.
Tervetuloa seuraaman koko perheen kanssan satubalettia ”Lumikki ja 7 kääpiötä”!